Sydämen apuverbit - Johdatus kaunokirjallisuuteen

Mikä Péter Esterházyn Sydämen apuverbit oikeastaan on? Se on merkillinen harmoninen kakofonia, jonka käynnistää minäkertojan äidin kuolema. Aluksi sureva poika kertoo äitinsä hautajaisista, mutta romaanin taitekohdassa kertoja vaihtuu kuolleeksi äidiksi, joka muistelee omaa elämäänsä Unkarin kiehuvina vuosina ja poikansa kuvitteellisia hautajaisia. Äidin ja pojan lisäksi teoksessa on kolmas, ulkopuolinen kertoja, joka ripottelee kommentteihinsa suoria ja muunneltuja lainauksia muiden kirjailijoiden teoksista.Nämä kolme ääntä kietoutuvat toisiinsa ja muodostavat polyfonisen kudelman, josta hahmottuu kaiken aikaa avartuva kuva äidistä – äidistä naisena, tyttönä, vanhuksena. Ja taustalle kohoavat perhe ja perhesuhteet, suku ja Unkarin lähihistoria. Elämä ja kuolema sekoittuvat toisiinsa tässä kirjassa, suru voimattomaan raivoon, alistuminen välttämättömän edessä karkeaan leikillisyyteen, armoton rehellisyys sanalliseen nokkeluuteen.